"Peruskasi. Parempi se oli kuin Kylpyyn kukkuu ja muut klassikot mitä meillä nyt on luvussa."
Kenties epäreilua asettaa samalle viivalle sylivauvalle tarkoitetut kuvakirjat ja 70-luvun suosituimpiin suomalaisiin lastenkirjoihin kuuluva Hannu Mäkelän Herra Huu. Mutta vaikea sitä oli järkevästi mihinkään muuhunkaan verrata. Lukisinko mieluummin kuin jotain tolkullista aikuisille tarkoitettua kirjaa? No en. No entäs mieluummin kuin 1000-sivuista "klassikkoa" josta en tajua mitään (esimerkkejä lukuisia tämän blogin luettujen kirjojen listassa)? No ainakin tämä oli helpommin selätettävissä.
Positiivinen yllätys aikalaisiin lastenkirjoihin verrattuna oli kuulemma se, että kirja oli sympaattinen ja hauska ilman ilkeilyä ja pahantahtoisuutta (vrt Pekka Töpöhännät, jossa hyväuskoista kissaa kiusataan alvariinsa). Ehkä niinkin, mutta olihan tässäkin tarinassa muun muassa veitsiveritöiden suunnittelua, pieksentää ja yksi ihmissyöntiin taipuvainen lihansyöjäkasvi.
Sekä tarina ja päähenkilö olivat sen verran sekavia ja omituisia, että lukiessaan tarinasta toivoi löytävänsä muita tasoja (klassikolta olis kai moista lupa odottaa), mutta eipä löytynyt. Lastenkirja mikä lastenkirja. Mutta miksi sitten klassikko, eikö 70-luvulla ollut muutakaan tarjolla?
Päähenkilön valinta oli periaatteessa mielenkiintoinen. Vanha (kuinka vanha?), omituinen ja ainakin muka-pahantahtoinen mies joka ei tiennyt mistään mitään ja unohteli kaikkea. Samaistuminen häneen oli kuitenkin haastavaa, paitsi jos oli "lasten takia valvonut viimeiset kaksi viikkoa, eikä siksi tiennyt mistään mitään ja unohtelee itsekin kaikkea".
Arvosanoja keräsi seuraavasti: yks ysi (oli hyvä!), yks nelonen (ei mitään positiivista sanottavaa), ja loput seiskan kasin väliin, keskustelun perusteella lähinnä niillä ansioilla ettei se ihan kamalakaan ollut. Kipi-blogin sloganiin viitaten voisi tiivistää näin: "jaksoin lukea sen joten ei kai se ihan huono ollut". Keskiarvosanaksi (kaikkien lukemalle) Herra Huulle napsahti 7,1.
Seuraavaksi luetaan Sota ja rauha. Onnea matkaan itse kullekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti