Ensimmäinen kirjasta mainittu asia oli, että se kuvaa mielenkiintoisella tavalla afrikkalaista kulttuuria, ja kerrankin lähetyssaarnaajien aikaa alkuperäisen asukkaan näkökulmasta. Arvosanat jakaantuivat välille 6- ja 9 1/2, keskiarvon kivutessa kasi plussaan.
Raati oli yhtä mieltä siitä, että oli piristävää kun kirjassa kuvattiin ibgojen kulttuuria "kunnon vaimonhakkaamisineen ja kaksosten jättämisine metsään" ilman silottelua. Eli toisin sanoen lukijalle ei tyrkytetty yksiselitteistä ennen oli paremmin -näkökulmaa, vaan alkuperäiskulttuurista näytettiin yhtä lailla ne (eurooppalaisen silmin) epäilyttävät puolet.
Kulttuuri tuli esiin myös tekstistä itsestään. Kieli tuntui Jassun mielestä ensin oudolta, ja muutkin ehkä miettivät, että miksi teksti oli jollain tavalla töksähtelevää ja yksinkertaista. Mitä ilmeisimmin kirjailija oli valinnut tahallaan moisen tehokeinon. Tekstin joukkoon sisällytetyt tarinat kuvasivat myös kulttuuria, igbojen tapaa välittää opetukset eteenpäin. Toisaalta kielen takia kosketuspinta jäi ehkä hieman ohueksi ja hahmoihin samaistuminen oli hankalaa. Myös nimet tuottivat hankaluuksia, ja miettipä joku myös epäloogisuuksia tyyliin mitä brittiläiset lähetyssaarnaajat tekevät Nigerissä (mikä selittyi sillä että kyseessä oli Nigeria).
Kirjan tasoista keskusteltiin useampi tovi - oliko niitä? Kukaan ei varsinaisesti tasoja löytänyt, mutta Mikko jostain tutki, että kyllä tekstistä eri tasoja hyvinkin oli löydettävissä. Meidän raati oli sitä mieltä että tarina lopulta jäi aika simppeliksi, ja toisaalta se oli juuri hyvä niin. Asia kiteytyi siten, että kirjasta jäi enemmän käteen kuin mitä yksinkertainen teksti suoraan sanoi - siinä mielessä tasoja löytyi.
Tärkein opetus: Okonkwo oli protagonisti jolta puuttui sankarin ominaisuudet :) Ja että oli surullista että kukaan heimosta ei seurannut kun Okonkwo sitten sankarina lahtasi heimokokousta (Umuofia) hajottamaan tulleen oikeudenpalvelijoiden päällikön. Ja että tarina oli kyllä enemmän kuin yhden kohtuullisen pitkän kappaleen arvoinen kirjassa Primitiivisten heimojen kesyttäminen Nigerin alajuoksulla.
Seuraavaksi kirjaksi valittiin Infinite Jest, ja purku sovittiin sovinnolla muutaman kuukauden päähän. Äänet jakaantuivat näin:
O 2
Great Expectations 2
Plot against America 1
Peltirumpu 3
Taikavuori 1
Mies vailla ominaisuuksia 1
Life of Pi 1
Infinite Jest 1
Raati oli yhtä mieltä siitä, että oli piristävää kun kirjassa kuvattiin ibgojen kulttuuria "kunnon vaimonhakkaamisineen ja kaksosten jättämisine metsään" ilman silottelua. Eli toisin sanoen lukijalle ei tyrkytetty yksiselitteistä ennen oli paremmin -näkökulmaa, vaan alkuperäiskulttuurista näytettiin yhtä lailla ne (eurooppalaisen silmin) epäilyttävät puolet.
Kulttuuri tuli esiin myös tekstistä itsestään. Kieli tuntui Jassun mielestä ensin oudolta, ja muutkin ehkä miettivät, että miksi teksti oli jollain tavalla töksähtelevää ja yksinkertaista. Mitä ilmeisimmin kirjailija oli valinnut tahallaan moisen tehokeinon. Tekstin joukkoon sisällytetyt tarinat kuvasivat myös kulttuuria, igbojen tapaa välittää opetukset eteenpäin. Toisaalta kielen takia kosketuspinta jäi ehkä hieman ohueksi ja hahmoihin samaistuminen oli hankalaa. Myös nimet tuottivat hankaluuksia, ja miettipä joku myös epäloogisuuksia tyyliin mitä brittiläiset lähetyssaarnaajat tekevät Nigerissä (mikä selittyi sillä että kyseessä oli Nigeria).
Kirjan tasoista keskusteltiin useampi tovi - oliko niitä? Kukaan ei varsinaisesti tasoja löytänyt, mutta Mikko jostain tutki, että kyllä tekstistä eri tasoja hyvinkin oli löydettävissä. Meidän raati oli sitä mieltä että tarina lopulta jäi aika simppeliksi, ja toisaalta se oli juuri hyvä niin. Asia kiteytyi siten, että kirjasta jäi enemmän käteen kuin mitä yksinkertainen teksti suoraan sanoi - siinä mielessä tasoja löytyi.
Tärkein opetus: Okonkwo oli protagonisti jolta puuttui sankarin ominaisuudet :) Ja että oli surullista että kukaan heimosta ei seurannut kun Okonkwo sitten sankarina lahtasi heimokokousta (Umuofia) hajottamaan tulleen oikeudenpalvelijoiden päällikön. Ja että tarina oli kyllä enemmän kuin yhden kohtuullisen pitkän kappaleen arvoinen kirjassa Primitiivisten heimojen kesyttäminen Nigerin alajuoksulla.
Seuraavaksi kirjaksi valittiin Infinite Jest, ja purku sovittiin sovinnolla muutaman kuukauden päähän. Äänet jakaantuivat näin:
O 2
Great Expectations 2
Plot against America 1
Peltirumpu 3
Taikavuori 1
Mies vailla ominaisuuksia 1
Life of Pi 1
Infinite Jest 1
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti