Syvä uni (The Big Sleep) on Raymond Chandlerin dekkari vuodelta 1939, ensimmäinen kertomus kovaksikeitetystä Philip Marlowe -salapoliisista, joka seikkailee kovaksikeitetyssä maailmassa varsin kovaksi keitetyssä tarinassa. Syvää unta pidetään yhtenä merkittävimmistä kovaksikeitetyn rikoskirjallisuuden teoksista.
Syvä uni oli siis täynnä kovaksi keitettyjä kliseitä. Mutta jostain syystä ne eivät tuntuneet kliseiltä, ainakaan negatiivisessä mielessä, vaan lähinnä coolilta. Tähän vois nyt poimia jotain esimerkki-kliseitä, mutta internetti ei auta, ja kirjakin on jo palautettu kirjastoon. Mut uskokaa pois.
Phillip Marlowe suhtautui elämään ja tarinan käänteisiin viileääkin viileämmin. Kerran vaan suuttui. Ja minä-muodossa kerrotun tarinan myötä lukijakin koki tapahtumat (murhia, paljon) jotenkin etäältä, no tollasta nyt vaan sattuu...
Ansiokkaaksi kirjassa koettiin nimenomaan tunnelma. Juoni ei ollut kummoinen mutta aina ei tarvi olla. Keskiarvo melko kova(ksikeitetty) 8,6. Ai niin, puolet luki englanniksi ja puolet suomeksi. Loistava suomennos.
Laitetaan tähän lopuksi kuitenkin maailman parhaisiin romaanin aloituksiin kuuluva startti ihan alkuperäiskielellä:
"It was about eleven o’clock in the morning, mid October, with the sun not shining and a look of hard wet rain in the clearness of the foothills. I was wearing my powder-blue suit, with dark blue shirt, tie and display handkerchief, black brogues, black wool socks with dark blue clocks on them. I was neat, clean, shaved and sober, and I didn’t care who knew it. I was everything the well-dressed private detective ought to be. I was calling on four million dollars."
Uiui.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti