Phillip K. Dickin Scanner Darkly purettiin perjantaina 9.5.2014 Kalliossa Leenan kotona. Ei ollut täysosuma tälläkään kertaa, mutta perus kasin keskiarvolla (hajonta 7,5-8,5) pääsi aika tarkkaan Kipi-historian keskikastiin. Jos allekirjoittanut sihteeri olisi selvittänyt viimeiset 40 sivua jo ennen purkua eikä vasta sen jälkeisenä iltana (dumkopf!), olisi keskiarvo heilahtanut plussan verran ylöspäin.
1977 ilmestynyt Hämärän Vartija on vuoteen 1994 (tätä spekuloitiin purussa, ja vuosikymmen osui oikeaan) sijoittuva dystopinen huumekuvaus. Kirjan päähenkilöitä ovat Bob Arctor, synteettiseen D-aine huumeeseen itsekin koukuttunut diileri, ja huumepoliisi Fred, joka tutkii edellisen puuhia tavoitteenaan päästä D-aineen tuottajiin käsiksi. Mielenkiintoiseksi asetelman tekee se, että Fred ja Bob ovat sama henkilö, ensimmäinen käsketty tutkimaan jälkimmäisen epäilyttävää peitehahmoa. Kiusallinen tehtävänanto käy nopeasti D-aineen kyllästämälle Bob-Fredille mahdottomaksi hahmottaa, eikä kaveri enää tajua mielipuoltensa olevan samaa pakettia.
Lukijoiden mukaan kirjan parasta antia olivat skitsofreenistuvan mielen ja huumeiden vaikutusten kuvaukset. Mutta paketti ei pysynyt ihan kasassa (olikohan huumehöyryinen teksti pelkästään tarkoituksenhakuista vai kirjailijan oman mömmöharrastuksen vääjäämätön sivutuote), vaan kovin epäselväksi jäi mitä kaikilla dialogiin ja päähenkilön ajatuskuvausten sivuraiteilla haettiin. Räikeimpänä esimerkkinä sekalaiset saksankieliset hourailut, joita päähenkilön isosetä tjsp ilmeisesti oli sujuvasti puhunut - mutta mitä se tähän tarinaan kuului? Toisten mielestä nämä olivat turhia yksityiskohtia ja polulta hairahtumisia, toisten mukaan "sekopäinen pedanttius" toi huumekuvaukseen nimenomaan autenttisuutta. Joka tapauksessa nämä ylimääräiset selittelyt rikkoivat kirjan rytmin, eikä tarina aina edennyt toivotulla tavalla (aiheuttaen Kipi-kirjoissa varsin usein esiintyvän pakonomaisen eteenpäin selailun tarpeen - koska tää dada oikein loppuu).
Parasta kirjassa oli yllättävä loppu, jonka yksityiskohdat jätetään tässä kuitenkin avaamatta.
Seuraavaksi kirjaksi arvottiin dekkariklassikko Syvä Uni, joka puretaan grillibileissä kesäkuun alussa. Lukuaikaa vain viisi viikkoa!
1977 ilmestynyt Hämärän Vartija on vuoteen 1994 (tätä spekuloitiin purussa, ja vuosikymmen osui oikeaan) sijoittuva dystopinen huumekuvaus. Kirjan päähenkilöitä ovat Bob Arctor, synteettiseen D-aine huumeeseen itsekin koukuttunut diileri, ja huumepoliisi Fred, joka tutkii edellisen puuhia tavoitteenaan päästä D-aineen tuottajiin käsiksi. Mielenkiintoiseksi asetelman tekee se, että Fred ja Bob ovat sama henkilö, ensimmäinen käsketty tutkimaan jälkimmäisen epäilyttävää peitehahmoa. Kiusallinen tehtävänanto käy nopeasti D-aineen kyllästämälle Bob-Fredille mahdottomaksi hahmottaa, eikä kaveri enää tajua mielipuoltensa olevan samaa pakettia.
Lukijoiden mukaan kirjan parasta antia olivat skitsofreenistuvan mielen ja huumeiden vaikutusten kuvaukset. Mutta paketti ei pysynyt ihan kasassa (olikohan huumehöyryinen teksti pelkästään tarkoituksenhakuista vai kirjailijan oman mömmöharrastuksen vääjäämätön sivutuote), vaan kovin epäselväksi jäi mitä kaikilla dialogiin ja päähenkilön ajatuskuvausten sivuraiteilla haettiin. Räikeimpänä esimerkkinä sekalaiset saksankieliset hourailut, joita päähenkilön isosetä tjsp ilmeisesti oli sujuvasti puhunut - mutta mitä se tähän tarinaan kuului? Toisten mielestä nämä olivat turhia yksityiskohtia ja polulta hairahtumisia, toisten mukaan "sekopäinen pedanttius" toi huumekuvaukseen nimenomaan autenttisuutta. Joka tapauksessa nämä ylimääräiset selittelyt rikkoivat kirjan rytmin, eikä tarina aina edennyt toivotulla tavalla (aiheuttaen Kipi-kirjoissa varsin usein esiintyvän pakonomaisen eteenpäin selailun tarpeen - koska tää dada oikein loppuu).
Parasta kirjassa oli yllättävä loppu, jonka yksityiskohdat jätetään tässä kuitenkin avaamatta.
Seuraavaksi kirjaksi arvottiin dekkariklassikko Syvä Uni, joka puretaan grillibileissä kesäkuun alussa. Lukuaikaa vain viisi viikkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti