Sota ja Rauha purettiin 11.1.2015. Tätä purkutekstiä kirjoitetaan rypistyneelle pergamentille taiteiltujen epäselvien hieroglyfien pohjalta 11 kuukautta myöhemmin, marraskuisena perjantai-iltana, Keisari 66 apa-oluen ryydittämän yllättävän tarmonpuuskan voimin.
Ilmeisesti Leo Tolstoin 1869 julkaisema tiiliskivi oli mitä ilmeisemmin herättänyt pelkoa kipiläisissä, koska muistiinpanojen kolme ensimmäistä kommenttia maaliin asti selvinneiltä lukijoilta ovat:
- yllättävän hauska
- yllättävän helppo
- yllättävän helppo pysyä eri henkilöistä kartalla (viitaten tietysti venäläisten klassikoiden uuvuttavaan tapaan viitata kirjan henkilöihin jatkuvasti uusilla kutsumanimillä - ei ihan helppoa kun tässäkin teoksessa wikipedia mukaan esitellään yli 580 hahmoa)
Ei niitä maaliin päässeitä lukijoita toki montaa ollut. Kolme seitsämästä kipiläisestä, jotka arvostelemaan olivat oikeutettuja, antoi kirjalle arvosanan yhdeksän. Kolmen ysin keskiarvo on siis - tasan yhdeksän. Taas päätyi venäläinen järkäleklassikko top kymppiin, Moskovaan saapuneen saatanan ja Karamazovin veljesten seuraksi.
Kirjan ansioiksi luettiin "hyvä yritys" kertoa jostain merkityksellisestä. Tarinan lopussa yritettiin tuhtia pakettia vielä jotenkin kasata kokoon ja selittää mistä on oikein kyse, mutta "ei siitä sitten kuitenkaan oikein saanut selvää". Erään lukijan mukaan viimeiset 40 sivua olivat jopa yhtä työläitä kuin koko siihenastinen sarka yhteensä. Ei kuulosta onnistuneelta lopulta. Toisaalta toisen lukijan mukaan lopussa oli erityisen ansioitunutta keskustelua vaaleista ja politiikasta yleensä.
Seuraavaksi kirjaksi arvottiin kahden äänen ylivoimalla (yksittäisäänet myös seuraaville: Piiat, Taikavuori, Inho, Peltirumpu, Ihmiskunnan viholliset, Remains of the day, Mennyt maailma) Umberto Econ "Dan Browin seikkailujen esikuvaksi" mainostettu Focaultin heiluri. Tuosta kammottavasta pettymyksestä lisää seuraavassa kirja-arviossa.
Kipi-sihteeri-Taneli kiittää ja kumartaa, kipi-sihteeri-Jassu jatkaa tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti