Päivitetty kirjalista

Great Expectations (Charlie Dickens 1861)

Teos on monen mielestä Dickensin ehkä paras, toisten mielestä hänen synkin romaaninsa. Hän palasi siinä David Copperfieldin kehitysromaani-aiheeseen ja kertoo, kuinka kunnianhimoinen nuori mies, orpopoika Pip oppii hyväksymään todellisuuden ja kasvaa herrasmieheksi.

Valtio (Platon 360 eaa)

Valtio on Platonin kenties tunnetuin ja tärkein dialogimuotoinen teos. Ensimmäinen ja toinen kirja sisältävät Platonin varhaiskauden dialogityylisiä värikkäitä luonteenkuvauksia, mutta kolmannesta kirjasta alkaen Valtio noudattaa Platonin myöhemmän tuotannon raskasta luennointityyliä, jota dialogiset rakenteet katkovat harvakseltaan vain tyylin vuoksi. Teos kuvailee täydellistä, oikeudenmukaista ihannevaltiota, ja käsittelee muun muassa poliittista filosofiaa, etiikkaa ja ideaoppia.

Mies vailla ominaisuuksia (Robert Musil 1942)

Mies vailla ominaisuuksia on yli tuhatsivuinen modernistinen teos, joka kuvaa ironisesti itävaltalaista yhteiskuntaa ennen ensimmäistä maailmansotaa, sisältäen parikymmentä wieniläistä eriskummallista hahmoa. Kirjan pääjuonne käsittelee vastavetoa, jota Itävalta-Unkaria kuvaavan Kakanian keisarikunnan virkamiehistö suunnittelee Saksan keisarikunnan Vilhelm II:n vallassaolon 30-vuotisjuhlallisuuksille. Tämä "paralleeliaktioksi" kutsuttu näytös, jota suunnitellaan tietämättä muutaman kuukauden päästä alkavasta ensimmäisestä maailmansodasta, ei koskaan tunnu saavan järkevää muotoa.

Peltirumpu (Günther Grass 1959)

Peltirumpu kertoo Oskar Matzerathista, joka päätti lopettaa kasvamisen kolmivuotiaana vastalauseena aikuisten maailman tympeydelle ja tekopyhyydelle. Romaani kuvaa natsi-Saksaa maagisen realismin keinoin. Peltirumpu oli eräs ensimmäisiä saksalaisia romaaneja joka kuvasi natsiaikaa tavallisten kansalaisten näkökulmasta. Sille on ominaista rikas mielikuvituksellisuus, joka hyödyntää historiaa, myyttejä ja fantasiaa, sekä tummasävyinen satiirinen huumori. Ilmestyessään teos herätti kiitosten lisäksi myös vastalauseita avoimen seksuaalisuutensa vuoksi, eivätkä kaikki hyväksyneet teoksen aikalaiskuvaakaan.

Ihmiskunnan viholliset (Mika Waltari 1964)

Historiallinen romaani, jossa kerrotaan kristinuskon syntyvaiheita länsimaisen ajanlaskun ensimmäiseltä vuosisadalta. Päähenkilö Minutus on aluksi ateisti, jonka mielestä Rooman ja Kreikan jumalat ovat satuolentoja ja juutalaisten levittämä uusi kristinusko vain primitiivistä taikauskoa. Monet Minutuksen läheisistä kääntyvät kristityiksi, mutta Minutus pysyy epäilijänä, vaikka hänen käsityksensä kristinuskosta muuttuukin vähitellen myönteisemmäksi. Uskon ja epäuskon välisen kamppailun on arveltu heijastelevan Waltarin omaa ongelmallista suhdetta uskontoon. Kirjassa kuvataan paljon Rooman valtakunnan poliittisia juonitteluja. Waltarin historiallisten romaanien tapaan monet kirjan hahmot ovat todellisia historian henkilöitä. Merkittävissä osassa on keisari Nero, jonka kanssa Minutus ystävystyy.

Herra Huu (Hannu Mäkelä 1973)

Herra Huu on omalaatuinen hahmo, joka muun muassa yrittää pelotella lapsia, mutta ei aina oikein onnistu siinä.

Tess (Thomas Hardy 1891)

Tess sijoittuu Dorsetin kreivikuntaan viktoriaaniselle 1880-luvulle ja kuvaa päähenkilön onnettoman elämänkohtalon. Ironiset sattumat ohjaavat Tessin elämän käänteitä ja tekevät viattomasta ja vilpittömästä tytöstä lopulta kuolemantuomiotaan odottavan rikollisen. Loistava tarina viettelyksestä, rakkaudesta, petoksesta ja murhasta.

Sota ja Rauha (Leo Tolstoi 1865-1869)

1500-sivuinen historiallinen aikakirja vuoden 1812 sodasta Napoleonia vastaan ja läpileikkaus koko Venäjän yhteiskunnasta. Teoksen 580 henkilöhahmon joukossa on sekä historiallisten henkilöiden muotokuvia että kuviteltuja hahmoja. Tarinan rungon muodostavat venäläisten aatelisperheitten vaiheet Pietarin ja Moskovan salongeissa ja maatiloilla. Moskova ja sen maalaisaateli edustaa aitoa venäläisyyttä, muodikas Pietari läntisen Euroopan vaikutusta. Tolstoi halusi riisua sodan sankaruuden hohdosta. Hän kuvasi suurmiehiä läheltä karistaen niistä romanttiset mielikuvat. Napoleonia ja hänen ihannointiaan Tolstoi halveksi.

Life of Pi (Yann Martel 2001)

Man Booker palkinnon vuonna 2002 voittanut "klassikko". Kertomus alkaa Intiasta, jonne tarinan kertoja on matkustanut kirjoittamaan kirjaa. Kirjasta ei tule mitään, joten kirjailija luovuttaa ja ajelehtii Etelä-Intiassa, jossa kuulee eräässä kahvilassa uskomattoman tarinan. Tarina jää kiehtomaan hänen mieltään ja hän saa jäljitettyä tarinan päähenkilön Torontosta. Varsinainen tarina alkaa tästä ja sen kertoo Pii Patel minämuodossa. Lopussa tulee vielä eräänlainen jälkinäytös, joka saattaa kaiken tapahtuneen uuteen valoon ja vastaa alussa esitettyyn kysymykseen: miksi tämä tarina saa ihmisen uskomaan Jumalaan? Kirjaa voi verrata lukukokemuksena Pikku prinssiin tai Robinson Crusoeen.

A shadow of the wind (Carlos Ruiz Zafon 2001)

Sisällissodan jälkeiseen Espanjaan sijoittuva kertomus pojasta, joka saa käsiinsä loistavan kirjan. Kun hän yrittää etsiä saman kirjailijan muita teoksia, käy ilmi, että joku on määrätietoisesti pyrkinyt tuhoamaan kaiken kirjailijan tuotannon, ja että hänellä on käsissään kenties viimeinen kappale. Historiallinen mysteeri, rakkaustarina, Barcelonan synkimpiin salaisuuksiin pureutuva eeppinen kertomus.

Dracula (Bram Stoker 1897)

Romaani kuuluu niin sanottuun viktoriaaniseen kirjallisuuteen, jossa oleellista olivat siveelliset arvot ja Britannian ja länsimaiden mahdin esitteleminen. Draculan alkuperää ei ole sattumalta sijoitettu Itä-Eurooppaan, eikä Draculaa missään vaiheessa päästetä liian ylivertaiseksi sankareihin nähden. Myös sukupuoliroolit ovat hyvin vanhoilliset ja siinä mielessä opettavaiset: modernia naista edustava Lucy joutuu pian Draculan pauloihin. Romaanin rakenne muodostuu henkilöiden päiväkirjamerkinnöistä, eikä sitä välttämättä enää pidetä kovin tehokkaana kauhuromaanina. Myöhemmin romaanin on tulkittu sisältävän freudilaisia piiloviittauksia seksuaalisuuteen, joiden pohjana on ajateltu olleen Stokerin oma, viktoriaanisten siveellisyysnormien kahlitsema elämä.

Bell jar (Sylvia Plath 1963)

Osittain omaelämänkerrallinen romaani New Yorkiin vierailevaksi toimittajaksi pääsevästä etevästä opiskelijasta. Sen sijaan että Esther kokisi viettävänsä elämänsä parasta aikaa, hän ahdistuu ja kotiin palattuaan yrittää itsemurhaa. Sylvia Plath kuvaa rehellisesti teinivuosiensa pettymyksiä, vihaa, masennusta, murtumisia ja hoitoja.

Vanity Fair (William Makepeace Thackeray 1847)

Satiiri 1800-luvun alun brittiläisestä yhteiskunnasta ja tavoista. Kaksi nuorta tyttöä, vähän hölmö Amelie ja päättäväinen Becky, valmistuvat neiti Pinkertonin nuorten naisten akatemiasta ja aloittavat kiipeämisensä eliittiin.

Remains of the day (Kazuo Ishiguro 1989)

Hovimestari Stevens muistelee päiväkirjamuotoisesti elämäänsä samalla kun tapahtumat etenevät nykyajassa. Tarina keskittyy Stevensin pitkäaikaiseen työsuhteeseen lordi Darlingtonin uskolliseen palvelemiseen, sekä henkilökohtaiseen suhteeseen entisen kollegansa taloudenhoitaja Neiti Kentonin kanssa.

Charlotte's web (E.B. White 1952)

Klassinen lastenkirja, jossa Wilbur-niminen sika säästyy teurastukselta Charlotte-nimisen viisaan hämähäkin ansiosta. Sisältää narukeinukohtauksen jota käytetään esimerkkinä kirjoittamisen rytmin ja sanoman välisestä yhteydestä.

Wasp Factory (Iain Banks 1984)

Kirjan kertoja, 16-vuotias eunukki Frank Cauldhame, kuvaa lapsuuttaan jonka täyttää eläinten rituaalimurhaaminen ja erilaiset aseet. Käy ilmi että Frank on vastuussa kolmen perheenjäsenensä kuolemasta, ja lopulta hän joutuu kyseenalaistamaan oman minuutensakin. Kertomuksen kruunaa mielisairaalasta karkaava isoveli, joka on Frankille esikuva ja rakas henkilö.

Unien tulkinta (Freud 1900)

Freud uskoi, että tulkitsemalla unia oikealla, psykologisella tavalla, voisi ymmärtää paremmin ihmisten käyttäytymistä. Freud kirjoitti aiheesta teoksen Unien tulkinta (Die Traumdeutung, 1900), joka on 1900-luvun tunnetuimpia psykologisia teoksia ja länsimaiden kulttuurihistorian merkittävimpiä teoksia. Se on tekijänsä läpimurtoteos, silmäterä ja risti, josta hän ei oikeastaan koskaan vapautunut. Se muutti aikanaan maailman ja avasi tien, jolta ei enää ole paluuta.

Enders game (Orson Scott Card 1985)

Maan tulevaisuuteen sijoittuva tieteisseikkailu jossa ihmiskunta on vaarassa, hädin tuskin selvinneenä kahdesta konfliktista Formics-muukalaisten kanssa. Formicsit toimivat muurahaisten tavoin ryhmässä ja käyttäytyvät äärimmäisen suojelevasti johtajaansa kohtaan. Kolmanteen taisteluun valmistautuva kansainvälinen yhteisö kouluttaa tulevaisuuden komentajia lahjakkaista lapsista - joihin myös kirjan kertoja Ender Wiggin kuuluu - alati vaikenevien pelien avulla.

Scanner darkly (Phillip K. Dick 1977)

Puoliksi omaelämänkerrallinen dystopiseen 1994-luvun Orange countyyn sijoittuva tieteistarina joka kuvaa laajasti huumekulttuuria ja huumeiden käyttöä. Päähenkilö Bob Arctor on huumeyhteisön jäsen joka samaan aikaan elää rinnakkaiselämää yhteisön elämää vakoilevana agentti Fredinä. Bob addiktoituu huumeeseen nimeltä D, hajoittaa aivonsa, joutuu jättämään työnsä ja menemään vieroitukseen.

Foucaultin heiluri (Umberto Ego 1988)

Nimensä romaani on saanut samannimisestä fysikaalisesta laitteesta, jolla on tietty rooli juonessa. Foucaultin heiluri kertoo kirjakustantamo Garamondilla työskentelevistä ystävyksistä, jotka käsiinsä joutuneen Temppeliherroja käsittelevän käsikirjoituksen pohjalta keksivät käyttää hyväkseen kaikkea tietämystään kirjallisuudesta ja luovat omaksi huvikseen monimutkaisen salaliittoteorian koko keski- ja uuden ajan historiasta. Salaliittoteoriassa nidotaan yhteen monia Temppeliherroihin, Ruusuristiläisyyteen ja okkultismiin liittyviä myyttejä ja esitetään, että Temppeliherrat salaa suunnittelisivat maailman valloitusta. Tapahtumat riistäytyvät käsistä, kun jotkut tuntuvat ottavan teorian liian vakavasti. Kirja alkaa takaumalla, jossa päähenkilö pakenee häntä takaa-ajavia salaseuralaisia ja jatkuu hänen kertoessaan omin sanoin, miten tähän tilanteeseen on päädytty.

Mennyt maailma (Evelyn Waugh 1945)

Waugh wrote that the novel "deals with what is theologically termed 'the operation of Grace', that is to say, the unmerited and unilateral act of love by which God continually calls souls to Himself". This is achieved by an examination of the Roman Catholic aristocratic Marchmain family, as seen by the narrator, Charles Ryder.
In various letters, Waugh himself refers to the novel a number of times as his magnum opus; however, in 1950 he wrote to Graham Greene saying "I re-read Brideshead Revisited and was appalled." In Waugh's preface to the 1959 revised edition of Brideshead the author explains the circumstances in which the novel was written, in the six months between December 1943 and June 1944 following a minor parachute accident. He is mildly disparaging of the novel, saying; "It was a bleak period of present privation and threatening disaster — the period of soya beans and Basic English — and in consequence the book is infused with a kind of gluttony, for food and wine, for the splendours of the recent past, and for rhetorical and ornamental language which now, with a full stomach, I find distasteful."


Ääni ja vimma (William Faulkner  1929)

Romaani sijoittuu kuvitteelliseen Yoknapatawphan piirikuntaan ja käyttää tajunnanvirtatekniikkaa. Ääni ja vimma on Faulknerin omien sanojen mukaan ainoa hänen romaaneistaan, joka syntyi inspiraation vallassa, ilman tarkkaa suunnitelmaa lopullisesta muodosta.
Romaani koostuu neljästä luvusta, joissa tarkkaillaan rappioituneen ja antiikan tragedian ehdottomuudella pian tuhoutuvan Compsonin perheen "viimeisiä tapauksia" yhden tietyn henkilön näkökulmasta kussakin. Kukin neljästä näkökulmasta rajautuu yhteen päivään, jonka kokemuksia ja jonka herättämiä muistoja näkökulmahenkilössä kertoja referoi. Ensimmäinen näkökulmahenkilö on (1) kehitysvammainen, asioita tajuamaton Benjy Compson; toinen on (2) hänen veljensä, neuroosien ja pakkomielteitten repimä Quentin Compson viimeisenä päivänään ennen itsemurhaansa; kolmas on (3) katkera ja julma veli Jason Compson; neljättä näkökulmaa edustaa (4) vanha neekeripalvelijatar Dilsey, joka näkee tapahtumat muita kolmea puolueettomammin. Neljästä rajoittuneesta näkökulmasta lukija saa kuvan tapahtumien kulusta, joitten varsinainen inhimillinen keskus on Caddy-sisko.

Syvä uni (Raymond Chandler  1939)

Teos on Chandlerin ensimmäinen romaani, jossa yksityisetsivä Philip Marlowe esiintyy, ja sitä pidetään yhtenä Chandlerin parhaista teoksista ja yhtenä merkittävimmistä kovaksikeitetyn kirjallisuuslajin teoksista. Tarina on monimutkainen ja vaikeasti tajuttava, ja siinä on runsaasti henkilöhahmoja, jotka risteävät toisiinsa. Time-lehti valitsi sen luetteloonsa sadasta parhaasta englanninkielisestä romaanista 1923–2005. Kirjan otsikko tarkoittaa kuolemaa, se viittaa kirjan pohdintaan syvässä unessa olemisesta eikä kuvaa juonta.

Kadotettu paratiisi (John Milton 1667)

Eeppinen runoelma, joka aluksi ilmestyi kaksiosaisena, ja se on kirjoitettu riimittömin säkein. Toinen painos otettiin vuonna 1674. Kyseinen painos on jaettu kahteentoista osaan, Vergiliuksen Aeneis-runoelman tapaan ja sitä on koristeltu vähäisin lisäyksin. Runoelma käsittelee kristillisperäistä näkemystä ihmisen alkuperästä. Tämä koetaan Aatamin ja Eevan kiusauksena, jonka alkuperä on Saatanasta. Myös heidän karkotuksensa Eedenin puutarhasta tulee käsitellyksi.

Taikavuori (Thomas Mann 1924)

Kirjaa pidetään yleisesti eräänä 1900-luvun saksalaisen kirjallisuuden tärkeimmistä teoksista. Mann tarkoitti Taikavuoren aluksi paljon lopullista versiota lyhyemmäksi pienoisromaaniksi. Se oli tarkoitettu mukaelmaksi Kuolemasta Venetsiassa ja kuvaukseksi Mannin saamista vaikutelmista parantolasta Sveitsin Davosissa, jossa hänen vaimonsa oli useita kuukausia hoidossa keuhkosairauden vuoksi vuonna 1912. Ensimmäinen maailmansota keskeytti kirjan kirjoittamisen ja sen vaikutukset saivat Mannin kirjoittamaan romaanin uudestaan ja laajentamaan sitä käsittelemään länsimaisen yhteiskunnan "itsetuhoviettiä" sekä sairauden ja kuolevaisuuden kysymyksiä.

Yö on hellä (F. Scott Fitzgerald 1934)

Kirja sijoittui sijalle 28 Modern Libraryn 1900-luvun sadan tärkeimmän kirjan listalle. 1932 Fitzgeraldin vaimo Zelda oli mielisairaalassa hoidossa skitsofreniasta ja kirjailija itse oli vuokrannut asunnon läheltä, jotta voisi kirjoittaa tarinansa nuoren ja menestyvän psykologin noususta ja tuhosta. Kirja tulisi olemaan Fitzgeraldin ensimmäinen yhdeksään vuoteen, hänen viimeksi kirjoittamansa Kultahatun jälkeen, ja viimeinen romaani, jonka hän sai valmiiksi. Työstäessään kirjaa Fitzgerald joutui muutamaan kertaan taloudellisiin ongelmiin ja hänen täytyi lainata rahaa kustannustoimittajaltaan ja agentiltaan, ja kirjoittaa kaupallisia novelleja lehtiin. 1930-luvun alku, jolloin hän kirjoitti Yö on hellää, oli kaikin puolin hänen elämänsä synkintä aikaa, ja tuo synkkyys on jättänyt jälkensä kirjaankin. Kirjan nimi on otettu John Keatsin runosta "Oodi satakielelle".

Inho (Jean-Paul Sartre 1938)

Nausea is an epistolary novel by the existentialist philosopher Jean-Paul Sartre, which was published in 1938 and written while he was teaching at the lycée of Le Havre. It marks Sartre's first novel  and one of his best-known.
The novel takes place in a town similar to Le Havre and concerns a dejected historian, who becomes convinced that inanimate objects and situations encroach on his ability to define himself, on his intellectual and spiritual freedom, evoking in the protagonist a sense of nausea.
French writer Simone de Beauvoir claims that La Nausée grants consciousness a remarkable independence and gives reality the full weight of its sense.
It is widely considered one of the canonical works of existentialism. Sartre was awarded, though he ultimately declined, the Nobel Prize for literature in 1964. The Nobel Foundation recognized him "for his work which, rich in ideas and filled with the spirit of freedom and the quest for truth, has exerted a far-reaching influence on our age." Sartre was one of the few people to have declined the award, referring to it as merely a function of a bourgeois institution.


Kadonnutta aikaa etsimässä (Marcel Proust 1913-1927, kymmenen nidettä)

THE ULTIMATE KIPI BOOK - THE ONE TO END IT ALL??
Kadonnutta aikaa etsimässä kertoo elämästä: nuoren ihmisen kehittymisestä, illuusioiden katoamisesta, kasvusta idealismista realismiin. Proustin monipolvinen tyyli on samanaikaisesti äärisubjektiivista ja ääriobjektiivista, assosiatiivista ja kauttaaltaan analyyttisen psykologisoivaa: se kuvaa inhimillisen todellisuuden rakentumista muistin, viettien, libidon ja mielleyhtymien kautta. Proust tallentaa periaatteessa kirjan kertojan jokaisen mielleyhtymän, kuten myös – mahdollisuuksien mukaan – jokaisen muun henkilön teot motiiveineen, taka-ajatuksineen jne. Proust pyrkii analysoimaan kaiken ja lähestymään myös subjektia (kertojaa, tavallaan itseään) objektiivisesti.
Proustin kieli on monipolvista, tarkkaa, täsmällistä ja erittäin ilmaisukykyistä. Teoksen psykologinen oivaltavuus on häikäisevää. Teos oli julkaisuaikanaan myös varsin uskalias, sillä homoeroottiset kuvaukset liittyvät kiinteästi useihin teoksen henkilöihin. Näiden tekijöiden summasta koostuu teoksen maine: kyse on yhdestä 1900-luvun keskeisimmästä kaunokirjallisesta teoksesta.