Juuri kun saatiin edellisellä kerralla sovittua säännöt, joiden mukaan lukematta jättäminen johtaa yhden äänen menetykseen, niin tuloksena oli pitkästä aikaa pienin prosentti kirjan läpi kahlanneita (4/7). Tämän otoksen perusteella saatiin keskiarvoksi 8, jota tiputti Paksun 6+ kommentilla "historian huonoin kipi-kirja". Siispä kolme muuta tykkäsivät kirjasta keskivertoa enemmän.
Kirjan sisällöstä puhuttaessa ensimmäisenä teemana tuli esiin homous:) Tosin tämän todettiin koskevan ainoastaan kirjan alkua ja Queequeqin ja Ismaelin petileikkejä, kun päästiin merille niin homostelu unohtui ja Queequeqkin jäi pieneen sivuosaan.
Vasta toisena pureuduttiin kirjan pääteemaan eli valaisiin. Pitkiä jaaritteluja valaista ja niiden eri luokista pidettiin enimmäkseen tylsinä. Leenan mielestä tosin kirja antoi hyvän kuvan ajan tutkimusmenetelmistä ja siitä minkälaista tutkimustieto on ollut aikaisemmin - mutua ja kuvailua elävää otusta ikinä näkemättä. Kirjan ja sen päähenkilön suhtautuminen valaisiin jäi meille epäselväksi, valas kuvattiin välillä hurjaksi pedoksi, välillä uljaaksi ilmestykseksi ja paikoitellen pelkäksi hyödykkeeksi. Tietyt toimenpiteet kuten valaan pään tyhjentäminen ja ihran kuoriminen ja niiden yksityiskohtainen kuvaileminen oli oksettavaa.
Kolmantena teemana keskustelimme rasismista. Toisaalta kirjassa oli luonteva suhtautuminen eri rotuihin, mutta toisaalta annettiin selkeästi ymmärtää, että valkoinen mies on ainut älykäs elämänmuoto. Tähän liittyen palattiin myös siihen, voisiko nykykirjassa olla vastaavasti kuvattuja eläinrääkkäyskohtauksia ilman että kirjailija haluaa tahallaan provosoida.
Valkoisen valaan ansioista puhuttaessa ensimmäisenä mieleen tuli kivan lyhyet luvut, sujuva kerronta ja suoraviivaisuus. Hyvistä henkilöhahmoista olisi saanut enemmänkin irti. Tanelin mielestä on jo itsessään suuri ansio, että kertoo 800 sivua valaanpyynnistä niin, että onnistuu pitämään lukijan mielenkiinnon yllä. Paksu taas yritti etsiä kirjasta syvempiä tasoja ja pettyi, kun taustalta ei löytynyt mitään pointtia. Oli turhauttavaa huomata että kirjailija olisi pystynyt paljon parempaankin.
Hyvistä arvosanoista huolimatta sihteeri sai kirjattua enemmän negatiivisia kuin positiivisia kommentteja. Tarinalta toivottiin enemmän ja kertomuksen loppuminen kuin seinään ilman kliimaksia oli pettymys. Kukaan ei oikein ymmärtänyt, mikä Moby Dickistä tekee klassikon. Mutta tulipahan luettua kerrankin oikein todella tunnettu kirja.
Seuraavan kirjan arvonta kirvoitti kirosanojen ryöpyn, Platonin Valtio ei saanut parasta mahdollista vastaanottoa. No, ehkä ainakaan sen klassikkostatusta ei voi kyseenalaistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti