Nuoren Wertherin kärsimykset päätökseen

Nuoren Wertherin kärsimykset saatettiin päätökseen Pirjon Krouvin inspiroivassa miljöössä viiden hengen voimin. Goethen nuoruudenteos miellytti kipiläisiä arvosanan 8,5 verran.

Keskustelu lähti liikkeelle muutamista lukijoille epäselviksi jääneistä asioista. Lukijoita mietitytti, kuinka monta Wertherin naisystävää kirjassa esiteltiinkään ja mitä vikaa heissä sitten muka oli Wertherin mielestä, kun kukaan muu ei kelvannut kuin enkelimäinen Lotte. Kipissä pohdittiin, että voisiko kirjasta elokuvaa tehdäkään, eli olisiko mahdollista koskaan löytää ihanan Lotten rooliin sopivaa näyttelijää (Scarlett Johansonia kuitenkin ehdotettiin. Jostain syystä Wertherin roolin ehdotettiin Ben Affleckia). Lotten ihanuutta pidettiin kuitenkin kyseenalaisena mm. siitä syystä, että ensin flirttailtuaan tansseissa Wertherin kanssa hän myöhemmin yhtäkkiä ilmoittikin, että "olenkin muuten sitten kihloissa". Myös Wertherin yhteiskunnallinen asema sekä perhesuhteet puhuttivat kipiläisiä. Hieman epäselväksi jäi, mihin "luokkaan" Werther kuului. Aatelinen hän ei tainnut olla, mutta jonkinlainen porvarismies kai kuitenkin, kun maalaiset häntä herraksi puhuttelivat. Joka tapauksessa Werther oli riittävän varoissaan, jotta hän ylipäänsä pystyi viettämään joutilasta elämää ja käyttämään aikaansa Lotten kanssa seurusteluun ja elämäntilanteensa murehtimiseen.

Kirjan rakenteesta pidettiin ja kirjaa luonnehdittiin yllättävän mukaansatempaavaksi. Tarina kehittyi kivasti kulkien alun onnen kukkuloilta lopun murheen alhoon, masennukseen ja itsetuhoon. Wertherin, Lotten ja Albertin kolmiodraama oli kiinnostavan moniulotteinen, sillä kukaan henkilöistä ei ollut selvästi joko hyvä tai epämiellyttävä. Kirjemuotoisuus miellytti lukijoita: se loi kirjaan mukavan autenttisuuden tunnun. Ilman kirjemuotoisuutta kirjan ylitsevuotavaa tunteellisuutta kaikkine "oi" ja "ah" -huudahduksineen olisi ollut vaikeampi niellä. Kirjan hyvänä puolena pidettiin myös kompaktiutta ja laukkuunsopivuutta: tarinaa ei oltu turhaan pitkitetty (paitsi lopun outo osuus eli julkaisijan sana lukijalle). Kirjan loppu meni lukijoiden mielestä jo hieman "yli": ei olisi ollut tarpeellista esimerkiksi kuvailla, kuinka Werther jäi kitumaan ja kuinka aivot valuivat lattialle.

Kirjan päähenkilö Werther ei ollut henkilö, josta voisi varauksetta pitää. Kipissä arveltiinkin, että ei Wertherin jaarituksia jaksaisi kuunnella, jos hän samaan pöytään istuisi. Wertheriä pidettiin kuitenkin sympaattisena (ainakin kirjan alussa) ja hänen kohtalonsa kehittymisen seuraamista mielenkiintoisena. Vaikka Werther onkin nykyajan lukijan mielestä masennuslääkkeitä vaille jäänyt rassukka, jota olisi tehnyt mieli välillä vähän ravistella jotta hän olisi tullut järkiinsä, kosketti hänen tarinansa selvästikin aikalaisiaan päätellen kirjan innoittamasta itsemurha-aallosta. On helppo kuvitella, että moni oli tunnistanut kirjasta saman tuskan kuin mistä itse kärsi ja oli kokenut siitä saavansa jonkinlaisen oikeutuksen omalle ratkaisulleen. Nykyajan lukijakin voi hyvin uskoa, että kirja on aikanaan ollut mullistava ja shokeeraava.

Jännittävässä arvonnassa kipin seuraavaksi kirjaksi tuli valituksi Herman Hessen Arosusi. Ennen äänestystä ja arvontaa luettiin läpi lyhyet kuvaukset kaikista ehdolla olleista kirjoista. Listalle otettiin mukaan myös aikaisemmin ehdotettu Truman Capoten Kylmäverisesti. Ehkä kirjojen esittely vaikutti äänten jakautuneisuuteen: yhdellekään kirjalle ei tullut tällä kertaa kahta ääntä. Yhden äänen kukin saivat siis Grimmin sadut, Liisa Ihmemaassa, Sota ja rauha, Odysseus, Arosusi, Kravun kääntöpiiri, Peltirumpu, Ihmiskunnan viholliset, Saatana saapuu Moskovaan ja Saatanalliset säkeet.