Nietzschen "Näin puhui Zarathustra" purettiin Kruununhaan täpötäydessä Zinnkellerissä neljän kipiläisen voimin. Muutkin toki osallistuivat ainakin arvosanan verran. Nietzschen itsensä mielestä syvällisin kirja ikinä ei saanut järin lämmintä vastaanottoa kipiläisiltä, tosin arvosanat jakaantuivat 6-:sta 9,5:een. Keskiarvoksi tuli 7-.
Kipiläisiä miellytti eniten kirjan tyyli, jonka sanottiin muistuttavan Platonin ja Sokrateen keskusteluja sekä Raamattua. Tarinan muodossa kulkevaa kirjaa oli sinänsä soljuvaa lukea, mutta itse kirjan sisältö jäi useimmille etäiseksi. Kirjan alku herätti vielä odotuksia. Alun sanaleikeistä pidettiin, vaikka saksalaisten sanaleikkien vanhahtava suomennos ei auennutkaan helposti, ja joissain kohdin myös epätavallinen väliviivojen ym. tyylikeinojen käyttö ärsytti. Osa kirjan alun ajatuksista oli ihan järkeviä ja niiden kanssa pystyi jopa olemaan samaa mieltä, kuten että "valtioiden rajat ovat teennäisiä". Joissakin kohdissa sen sijaan tuntui, että kirjoittaja halusi tarkoituksellisesti ampua alas aikansa vallallaolevia käsityksiä. Zarathustra käy kirjassa paljon keskusteluja ja ottaa kantaa erilaisiin näkemyksiin, mutta tuntematta tarkemmin kirjan kontekstia eli kirjoitusajankohdan maailmankatsomusta Zarathustran puheita on vaikea täysin ymmärtää vaan ne jäävät jotenkin mystisiksi. Kirjan negatiivinen ja vanhahtava naiskuva herätti kipiläisissä huomiota, ja siihen liittyen kirjassa olikin muutamia mieleenpainuvia kohtia, kuten "ota ruoska mukaan kun lähdet naisen luokse". Mielenkiintoisena pidettiin kuuluisien lausahdusten, kuten "Jumala on kuollut", sekä niiden kirjan kohtien bongailua, joista voi kuvitella natsien ynnä erinäisten muiden ryhmittymien innostuneen.
Joidenkin mielestä kirjan alku lupasi enemmän kuin mitä loppu toi tullessaan. Kirjan keski- ja loppuosia kuvailtiin lähinnä sekaviksi eikä lopussa enää esitetty juurikaan uusia ajatuksia. Kirjan lopullinen sanoma jäi hämäräksi. Sen verran selvisi, että "luovuus on pop mutta myötäkärsimys perseestä". Yli-ihmisajatus oli sinänsä kiinnostava, siis muun muassa että ihminen on matkalla apinasta yli-ihmiseksi ja että yli-ihmiset luovat omat arvonsa, mutta kuitenkin käsitteestä oli vaikea saada otetta. Myöskin oli vaikea hahmottaa, mikä kirjoittajaa ajoi eteenpäin: selvästi kirjoittajalla oli hirveä draivi päällä mutta mitä hän halusi loppujenlopuksi sanoa. Ihan kuin kirja olisi jäänyt viimeistelyä vaille. Tiivistäminen olisi varmasti auttanut kirkastamaan ajatuksia.
Loppujenlopuksi, kaikki eivät siis päässeet Zarathustran myötä suuren innoituksen valtaan. Jos lukuintoa vielä löytyy, niin Nietzschen vastapainoksi suositeltiin esimerkiksi Kierkegaardia. Toivottiin myös asiantuntija-alustusta Zarathustrasta, ehkäpä kirjaa sanoin "Kuin kaunis runo" kuvaillut TUomas Kuronen voisi sellaisen antaa. Mitä mieltä ovat purkutilaisuudesta poissa olleet jäsenet? :)
Kipi-kirjojen listalle ehdotettiin kahta uutta teosta: Tolstoin Sota ja rauha sekä Capoten Kylmäverisesti. Molempia pidettiin potentiaalisina, mutta jälkimmäinen jätettiin vielä listan ulkopuolelle sen takia, että vasta vähän aikaa sitten luettiin Capoten Aamiainen Tiffanylla. Äänestyksessä äänet jakaantuivat seuraavasti: Arosusi 1, Liisa ihmemaassa 1, Saatanan Moskova 2, Odysseus 1, Ihmiskunnan viholliset 2, Werther 1. Valituksi tuli Goethen Nuoren Wertherin kärsimykset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti