Vankileirien saaristo osoittautui varsin vaikuttavaksi lukukokemukseksi. Kouluarvosanaa annettaessa kipiläisiä askarrutti arviointikriteeri. Teos ei varsinaisesti ollut romaani, vaan "Taiteellisen tutkimuksen kokeilu".
Arvosanaksi tuli varsin mainio vahva kasipuoli - heikko ysimiikka (8,67).
Saaristo oli oman lajityyppinsä parhaimmistoa ja se voitti lukukokemuksena Pääoman. Kaikki eivät allekirjoittaneet legendaarisen Veeran ja Idan blogin (http://100kirjaa.blogspot.com/2009/06/92-aleksandr-solzhenitsyn-vankileirien.html) arviota: "Tää kirja on yksinkertaisesti paska. Siinä ei vaan ole mitään juonta, enkä suoraan sanottuna ymmärrä miten se on voinut päästä tähän (sadan huippukirjan, toim. huom) listalle." Toisaalta, kuten Paksukin sanoi, ei tämä mikään Da Vinci -koodi ollut.
Kirjan erittäin laajaa ja historiallisesti kattavaa näytösoikeudenkäyntien kuvausta pidettiin turhan pitkänä. Niiden tarkoituksena oli osoittaa, että käsittämättömät tuomiot alkoivat jo Leninin ajoista, ei vasta Stalinista. Silti pitkä oikeudenkäyntiosuus kääntyi enemmän tutkimuksen kuin taiteelisen puolelle.
Yleisesti ottaen piiri piti kirjaa lukemisen arvoisena ja opettavaisena teoksena.
Arvonnassa piposta luettavaksi nousi seuraavaksi Alice Seboldin vuonna 2002 kirjoittama The Lovely Bones, suomeksi Oma taivas. Purkutilaisuus sovittiin valmiiksi maaliskuun 9. päiväksi klo 19:00. Paikka täsmentyy vielä myöhemmin.
Äänestyksen tulokset:
Ihmiskunnan viholliset
Great Expectations
The Time Travellers Wife
Liisa Ihmemaassa 2
Kravun kääntöpiiri
Peltirumpu 2
Kylmäverisesti 2
Wasp factory
The Lovely Bones
1 kommentti:
Selailin taannoin tuota 100 kirjaa -blogia. Kylläpäs tekikin mieli hakata päätä seinään sitä lukiessa, jotenka kiitti vinkistä vaan.
Lähetä kommentti