Grimmin sadut (osa 1) sai kipiraadilta melko keskinkertaisen vastaanoton: arvosanat liikkuivat 7 ja 9,5 välillä, keskiarvoksi tuli hieman yli 8.
Grimmin satujen toistuvat teemat ja juonenkulut kertovat kiinnostavasti aikakautensa saksalaisesta kulttuurista ja ihmisten elämän realiteeteista. Monissa saduissa kuvattiin ihmisten pyrkimyksiä parempaan elämään: naisten tie helpompaan elämään oli useimmiten kauneus ja useissa saduissa kuninkaat rakastuivat köyhiin kauniisiin tyttöihin; miesten puolestaan piti olla ahkeria, nokkelia tai erityisen rohkeita eteenpäin päästäkseen. Jotkut saduissa esiintyvistä ajattelutavoista ovat nykylukijalle vieraita ja vastenmielisiäkin: esimerkiksi monissa saduissa vanhemmat olivat valmiita uhraamaan lastensa hengen jonkun muun muka tärkeämmän asian takia. Monien satujen loppuratkaisut olivat myös yllättävän raakoja: pahat ihmiset tuomittiin hirveään loppuun vaikka laittamalla heidät nauloilla vuorattuun tynnyriin ja työntämällä alas vuorenrinnettä. Se, että sadut oli kerätty kansan keskuudesta Kalevalan tyyliin näkyi toistuvien teemojen lisäksi myös mm. satujen pituudessa (monet olivat hyvin lyhyitä) ja luonnoksenomaisuudessa.
Saduista kipiläisten suoksikkeja olivat mm. Kaksi kisälliä, Kissa ja hiiri samassa talossa, Roskaväkeä, Olki, hiili ja papu ja Uskollinen Joonas. Monet tutuista saduista olivat kirjassa erilaisia kuin minkälaisina ne on oppinut tuntemaan esimerkiksi Disneyn versioina.
Äänestyksessä ääniä annettiin seuraavasti: Kylmäverisesti 3, Ihmiskunnan viholliset 2, Kravun kääntöpiiri 2, Odysseus 2, Saatanalliset säkeet 1, Sota ja rauha 1, Liisa Ihmemaassa 1, Mies vailla ominaisuuksia 1, Peltirumpu 1. Valituksi tuli James Joycen kirjajärkäle Odysseus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti