Kymmenes on jo menossa, mitähän olisi seuraavaksi vuorossa?
Medeia (Euripides 431 eaa)
Valtio (Platon n. 360 eaa)
Nuoren Wertherin kärsimykset (J.W. von Goethe 1774)
Grimmin sadut (Jacob & Wilhelm Grimm 1812)
Liisa Ihmemaassa (Lewis Carrol 1856)
Näin puhui Zarathustra (Friedrich Nietzsche 1885)
Odysseus (James Joyce 1922)
Arosusi (Herman Hesse 1927)
Kravun kääntöpiiri (Henry Miller 1934)
Säädyllinen murhenäytelmä (Helvi Hämäläinen 1941)
Mies vailla ominaisuuksia (Robert Musil 1942)
Aamiainen Tiffanylla (Truman Capote 1958)
Peltirumpu (Günther Grass 1959)
Ihmiskunnan viholliset (Mika Waltari 1964)
Saatana saapuu Moskovaan (Mihail Bulgakov 1967)
Herra Huu (Hannu Mäkelä 1973->)
Saatanalliset säkeet (Salman Rushdie 1988)
Tammilehto (Asko Sahlberg 2004)
10 kommenttia:
Ehdottaisin listalle vielä Virginia City, 1965 by Jaska Filppula.
Koitapa vähän mainostaa että miksi.
Jos halutaan vaihtaa tän touhun funktio klassikoiden kahlaamisesta kirjoihin "joita lukevia lukupiirejä on jo maa pullollaan" (tjsp. kuten Mikko asian muotoili KjellWestö-keskustelun aikaan) niin mä paan kyllä vähän hanttiin.
Ja joo, kylhän tuo varmasti maistuisi ennen road trippiä USA:n länsirannikolle, mutta eipä sekään minua lämmitä erityisemmin.
Mua ei edelleenkään kiinnosta mitä tämän maan muissa lukupiireissä luetaan, kun kuulun ainoastaan tähän yhteen. Ja edelleenkin olen sitä mieltä, että klassikko on sellainen kirja jonka me "klassikoksi" hyväksymme ottamalla mukaan lukulistalle. Kjell Westö kelpaa mainiosti klassikoksi, ja samoin vaikka "3 etsivää ja kuuma cadillac" jos enemmistö niin päättää. Mä en mielestäni ole sitoutunut lukemaan tässä piirissä pelkästään "oikeasti laadukasta, arvostettua ja vähintään 30 vuotta sitten julkaistua kirjallisuutta"...
Silti, en ole koskaan kuullutkaan Filppulan Jaskasta enkä siksi purematta niele moista ehdotusta. Miksi pitäisi lukea?
Vastaan nyt Jaskaan Jassun puolesta ja vähän muustakin. Filppula on huomattavan vähän tunnettu laadukas suomalainen nykykirjailija.
"Suomen kirjallisuudessa Filppula on outo tapaus.
Hän haalii fiktioonsa amerikkalaista - ja siten toki myös suomalaista - kulttuurihistoriaa täysin vailla meikäläistä mentaalihistorian painolastia. Hän vie meidät aikakauteen sisään ilmeisimpiä boheemikliseitä välttäen, tai niillä leikkien, ovelasti kautta rantain henkilöiden ja tapahtumien avulla
Kaiken kohelluksen läpi meidät vie Filppulan levoton kieli. Se kulkee kuin biisoni, ja potkii. Se loikkii ajatuksesta, asenteesta ja tilanteesta toiseen, eikä se odota, ellei joku pysy perässä. Chicagoa vaivasi kielen ylivirittynyt nokkeluus. Virginia City ei sellaisesta kärsi. Kieli pysyy aisoissa, jännite säilyy."
-HS 10.12.2005
En oo lukenut yhtään herran teosta, mutta ihan mielenkiinnolla pyhän kolmiakselin Tervo-Remes-Westö-ulkopuolelle laajentaisin omaa kotimaan nykykynäilijöiden tuntemustani. En tosin yhtään Remestäkään oo lukenu :)
Muuhun avautumiseen lyhyt kommentti. Itse ajattelin, että Kipissä tulisi luettua kirjoja, joita ei muuten välttämättä lue. _MUTTA_ sellaisia kirjoja, joita kuitenkin haluaisi lukea.
Se, että siihen joukkoon kuuluu Karamazovin veljekset ei tarkoita, etteikö siihen joukkoon voisi kuulua jotain tänä päivänäkin tehtyä. Odysseusta en edelleenkään halua lukea, väkisin yrittäisin sen kahlata, jos tilanne tulee kohdalle.
Ei mua Filppula sen ens kesän reissun takia kiinnostaisi, vaan siksi, että lukemalla eri aikoihin ja eri paikoissa tehtyjä kirjoja oppii myös lukijana aika paljon. Miten kieli ja kirjallisuus toimii eri aikoina? Miten ne suhtautuvat ympäröivään yhteiskuntaan jne?
Esimerkiksi Täällä Pohjantähden alla ja Missä kuljimme kerran ovat kuva samasta ajasta, mutta silti myös kuva kirjoittajan maailmasta ja kirjoitusajankohdasta.
Toisekseen listalla voi mun puolesta olla vaikka kuinka paljon kirjoja. On aikamoista fordismia ja vaihtoehtojen keinotekoista rajoittamista pitää lista mahdollisimman lyhyenä - etenkin jos tarjontaa on.
Kolmet etsivätkin ovat mulle henkilökohtaisesti klassikoita, mutta en suosittele niiden lukemista uudelleen näin vanhempana. Ei toimi, ei.
Kiitos Mikolle :)
Ja vielä oma henkilökohtainen perusteluni on se että kirja on ollut hyllyssäni jo pari vuotta, enkä ole sitä yrityksistä huolimatta saanut luettua (ja tämä ei siis tarkoita sitä etteikö kirja olisi hyvä...) Eli tämä on siis minulle sellainen kirja, jonka haluaisin lukea, mutta jota en muuten välttämättä lue.
omstart...
Rajaaminen "ajan patinoimiin klassikoihin" helpottaisi sikäli elämää, että meidän ei tarvitsisi (ainakaan niin paljoa) itse vääntää kättä siitä mitkä kirjat kelpaavat listalle ja mitkä eivät. :) Mille tahansa kirjalle varmaan keksisi ihan hyviä perusteluja, ja sitten kun seitsemän tyyppiä joilla kuillakin on oma makunsa alkaa tuoda itseään kiinnostavia kirjoja framille, tullaan tilanteeseen jossa a) kylläkin varmasti tulee eteen kaikkea uutta, hienoa, valaisevaa, mutta b) väkisinkin tulee vastaan kirjoja, jotka eivät juuri innosta.
Noiden vanhojen klassikoiden kanssa olisi niin helppoa, kun väistettäisiin kiistoja, eikä toivoakseni kenenkään tarvisi etsiä motivaatiota jonkun teoksen suorittamiselle.
Katellaan seuraavassa möötissä tälle touhulle joku rajaus ja määritelmä. Mun ehdotus on "vanhat klassikot", jos tarvii tarkentaa, niin vaikka ennen mun syntymää julkaistut. Kilpailevia ehdotuksia kehiin vaan.
Mä oon täysin valmis hyväksymään sen, että mun päässä on reikä tässä asiassa. :) :)
Yön yli nukuttuani...
Varmaankin muistan väärin sen koko homman pohjana olleen keskustelun, mutta sellanen taju mulla siitä jäi, että klassikoita (sanan perinteisessä merkityksessä) ollaan lukemassa. Toki varmaankin muistatte asian toisella tavalla, toki voidaan päättää että tehdäänkin jotain muuta, toki voidaan keskustella semantiikasta, mutta... Sitten tämä ei enää ole se Kipi mistä innostuin ja mihin sitouduin. "Olinpas hölmö". :)
Tunnen valitettavan huonosti nykykirjallisuutta, en ole oikein innostunut siitä. En halua ajautua kerhoon jonka jäsenistä osajoukko seuraa, ymmärtää ja on kiinnostunut uudesta kirjallisuudesta ja tuo (enemmän tai vähemmän subjektiivisin kriteerein) kirjoja esiin. :) Sitten porukka äänestää siitä, pitäisikö niiden kirjojen kiinnostaa minua.
Okei.
Typerästä vikinästäni saamani palaute on aiheellista, perusteltua ja ansaittua. Olen pahoillani kommenteillani aiheuttamasta mielipahasta.
Luetaan mitä halutaan.
Täähän on mennyt ihan yksinpuheluksi, nyt seis=) Keskustelu jatkukoon tänään Sikalassa, eiköhän me tämä "solmu" saada siellä purettua=)
Lähetä kommentti