Kirja purettiin 10.1.2016. Taas Malmilla.
Tämän kirjan kaikki olivat lukeneet. Kirja oli helppolukuinen ja “hiljaa humoristinen”. Kirja alku oli parempi kuin loppu ja paikoitellen kirjassa oli jaarittelua ja asioissa edestakaisin hyppimistä. Jaarittelu ja hyppiminen antoivat tarkoituksella kuvan siitä että kirjan oli kirjoittanut tarinan päähenkilö muistelmiksi pojalleen.
Kirjassa oli paljon raamatusta tuttuja kohtia ja historiaa. Waltari on selkeästi tehnyt paljon taustatyötä kirjaa kirjoittaessaan.
Osaa lukijoista päähenkilö ärsytti. Paikoitellen hän oli liian typerä ja mm. kirjan loppupuolen saippuajuttu oli liikaa. Päähenkilö muistutti jollain tavalla suomalaista miestä. Hän oli rehellinen ja luottavainen ja paikoin jopa liiankin naiivi. Lukija sai tuntea itsensä huomattavasti päähenkilöä älykkäämmäksi. Hölmöydestään huolimatta päähenkilö selviytyi ja pärjäsi yllättävänkin hyvin.
Erästä lukijaa suuresti ilahdutti se että monen päähenkilön nimessä oli sana “anus”.
Lukukokemus oli positiivinen ja kouluarvosanaksi tuli 8,5.
Seuraavaksi kirjaksi valittiin Piiat ylivoimaisella neljän äänen saldolla. Muita äänestettyäjä oli Taikavuori, Shadow of the wind x2, Inho, Great Expectations, Peltirumpu x2 (joku tätäkin jaksaa aina äänestää) ja Tess.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti