Kjell Westön "Missä kuljimme kerran" sai raadilta arvosanan kasi miinus. Enin kritiikki liittyi siihen, että juonen sijaan oli keskitytty liikaa esittelemään mm. Helsingin vuosisadanalun katukuvaa. Kirjan päähenkilö oli oikeastaan Helsinki - varsinaista henkilöistä ei saanut oikein otetta, kukaan ei myöskään varsinaisesti muuttunut kirjan aikana. Kerronta sisälsi aika paljon "jaarittelua, joka ei liittynyt mihinkään", Westö ikäänkuin "loi valokuvia" Helsingin historiasta kuvaamalla enemmän miljöötä kuin tapahtumia.
Osa ei myöskään erityisesti lämmennyt sille, että valtaosa kirjan henkilöistä oli hyväosaisia suomenruotsalaisia. Ainoa merkittävä henkilö joka tästä poikkesi oli Allu, mutta oliko Allukin mukana vain Lucyn rakastajana? Westö on kuulemma itse kommentoinut, että Allun kuolema kirjan lopussa on otettu mukaan nimenomaan siksi, että saataisiin esiteltyä myös historiallinen fakta rintamakarkureiden teloituksista Oulussa... No, anyway, hahmoista eniten sympatiaa taisi kerätä Ivar, ei tosin kaikilta.
Olihan kirja toki kunnianhimoinen ja hieno saavutus sinänsä, mutta tulisiko kaunokirjallisen teoksen herättää tunteita tai ajatuksia hieman eri lailla?
. . .
Marjatta Kurenniemen "Jannu-vasikan ihmeelliset seikkailut" luettiin samanaikaisesti. Arvosanoissa oli melkoista hajontaa, keskiarvoksi pamahti seiska miinus. Tosin jos otettiin mukaan pelkän kannen perusteella arvosanansa antaneet, keskiarvo nousee seiska puoleen.
Nohhh... Keskusteltiin siitä, kuinka hyvin aikuiset ylipäänsä pystyvät kirjoittamaan lastenkirjoja... Tämä taisi olla hieman vanhanaikainen teos? Kuinka paljon lapset enää ymmärtävät maaseudun elämää? Lisäksi lähes saarnaten esiin tuotu asetelma "ihmiset ovat meidän eläimien kuninkaita, ja pistävät meidät poskeensa, ja se on meidän luonnonmukainen paikkamme" tuntui hieman vanhahtavalta.
Laine Loiskivainen oli hyvä esimerkki siitä, miten kirja jakoi mielipiteitä. Taneliltä tuli selkeä "ärsyttävää scheibea"-tyrmäys, kun taas Antti ja Mikko nauttivat kohtauksen kieltämättä psykedeelisistä sävyistä. Samoin juhannusjuhlat, joissa metsän henki puhutteli koko eläinkuntaa, sisälsi jännää tunnelmaa. (Taneli: "Jätkät lukee tätä ku jotain Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa.")
Loppua kohti kirja kuitenkin kävi tylsemmäksi. Ja hei, kyllähän se nyt oli päivänselvää jo alkumetreiltä mikä Jannun ja Lillukan lopullinen kohtalo tulisi olemaan. Mutta olipa siinä paljon kivaakin. Jannun varovasti alkanut ystävyys hirviperheeseen oli aika herkkää.
. . .
Seuraavaksi kirjaksi arvottiin Solaris. Purku on alustavasti vihdoinkin lähempänä Mikon ja Jassun kotia, Kallion uudessa Luft-ravintolassa, keskiviikkona 3.10. kello 19:00. Super-KIPI-tapaaminen on kai sitten joskus pimeimpään talven aikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti